Korona-arki, uhka vai mahdollisuus?

Korona hyökkäsi suomalaisten ovien taakse jotenkin yhtäkkiä, muutamassa päivässä.
Suomi suljettiin viikossa, kokoontumiset kiellettiin, koulut suljettiin ja kehotettiin pysymään
kotona. Tilanne aiheutti tietenkin paljon päänvaivaa ja lukiolaisetkin saivat luvan tottua
uudenlaiseen opiskelumalliin. Tervetuloa lukemaan ajatuksiani, plussia ja miinuksia
korona-arjesta ja opiskelusta. 

Koulut suljettiin kirjoitusten toisella viikolla. Kirjoitin kolme ainetta putkeen aikaistamisen
johdosta. Nuo päivät sujahtivat ohi jotenkin sumuisessa olotilassa. Nousin ylös, söin,
keräsin kamani, ajoin kouluun, suoritin kokeen, ajoin takaisin kotiin, söin ja nukuin.
Yo-kokeiden jälkeen alkoikin varsinainen “korona-karanteeni”, kun kouluun ei enää
tarvinnutkaan lähteä. 

Etäopiskelu oli aluksi opettelua niin opettajien kuin oppilaidenkin keskuudessa. Oli
kummallista seurata, miten luokkakavereista näkyivät enää vain nimet online-listassa.
Tehtävätyypit muuttuivat ja tuntui jopa siltä, että tehtäviä oli aiempaa enemmän. Perinteiset
muistiinpanot liitutaululta jäivät etäopetustuntien myötä täydellisesti historiaan. Oppilaalle jää
paljon enemmän vastuuta omasta oppimisestaan, kun hän suorittaa sen kotoa käsin. 

Toisaalta vastuu opettaa ottamaan itseään niskasta kiinni ja tekemään tehtävät. Etäopiskelu
on myös mahdollistanut omien opiskelutapojen löytämistä, kun asioita joutuu opettelemaan
enemmän itsekseen. Olen itsekin kokeillut uusia tapoja oppia ja huomannut erityisesti
vuorokauden ajan vaikutuksen keskittymiseeni. Onnekkaana ihmisenä minulla on sisarus,
joka käy hänkin lukiota, ja opiskelemme myös yhdessä.

Arki koulun ulkopuolella voi alkaa puuduttaa. Kavereitakaan ei oikein saisi nähdä ja muutakin
tekemistä on valtion puolesta rajoitettu. Tylsistymistä estääkseni olen yrittänyt kehitellä monenlaista
asiaa. Olen väkerrellyt käsilläni, opettanut koiralle uusia temppuja, käynyt pitkillä kävelyillä ja
valokuvannut. Olemme perheeni kanssa pelanneet lautapelejä, katsoneet elokuvia ja tehneet
yhdessä ruokaa. Kavereihin olen pitänyt yhteyttä videopuheluilla. 

Juuri nyt olisi sitä aikaa, josta yo-kokeiden alla haaveilin. “Sitten kun nämä on ohi, niin ruuvaan
kyllä tuonkin taulun seinään ”. Rästihommat olen kyllä suorittanut, mutta silti tuntuu jäävän aikaa
lattialautojen laskemiseen. Toisaalta ei ole huono ajatus vain olla, lukea kirjaa ja tuijottaa netflixiä.
Levostahan kaikki lähtee… 

Arki ja opiskelu ovat eittämättä mullistuneet. Se on sekä hyvä että huono asia. Tämä on kuitenkin
(toivottavasti) vain vaihe, jonka hyvistä puolista kannattaa nauttia. Tehdä se mitä on pitänyt tehdä
jo kauan aikaa ja ottaa aikaa itselleen ja perheelleen. Vaikka uutiset koronan leviämisestä käyvät
päivä päivältä masentavimmiksi, tärkeää olisi pysyä toiveikkaana asian suhteen eikä vaipua
toimettomuuteen. 

Joka tapauksessa toivon, että pääsisin jossain vaiheessa takaisin kouluun, sillä olen kaivannut
niitä punaisia tiiliseiniä ja niiden sisällään pitämiä kokemuksia yllättävän paljon. On mukavampaa,
kun opettaja voi tulla kädestä pitäen opettamaan minulle yhden vaikean asian.  Ystävien
tapaaminenkin joka päivä osana koulupäivää oli asia, jota osaan arvostaa aiempaa enemmän. 


A. Niemi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Penkkaritunnelmia 13.2.2020

Wanhat 14.2.2020

Tanssin kautta koulun vanhimmiksi