Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2019.

Kuuluisiko naisenkin olla asevelvollinen?

Suomi tunnetaan maailmalla hyvin voivana hyvinvointiyhteiskuntana sekä turvallisena ja tasa-arvoisena maana. Suomi on ollut ensimmäinen Eurooppalainen maa, joka on antanut naisille äänioikeuden. Nykyään Suomessa pyritään tasa-arvoistamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa. Meillä on kuitenkin yksi asia, joka rikkoo tasa-arvoa ajavan maan asemaa. Vain miehillä on Suomessa pakollinen asevelvollisuus.  Asevelvollisuudella on pitkät perinteet Suomessa, minkä johdosta pakollinen asevelvollisuus koskee edelleen vain miehiä. Elisabeth Reinin ollessa Suomen puolustusministeri laadittiin esitys naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Tämä lakiesitys tuli voimaan 1995 ja siitä asti ovat kaikki 18-29 vuotiaat naiset voineet suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisena. Naisten ottaminen mukaan asevelvollisuuden suorittamiseen on ollut jo iso edistysaskel, mutta laki ei ole vieläkään tasa-arvoinen. Miksi asevelvollisuus sitten pitäisi uudistaa? Eikö nykyinen järjestelmä toimi ihan

Koirankin ulkonäkö voi pettää

Nykypäivänä jokainen voi ostaa itselleen omiin mieltymyksiin sopivan koiran. Koirarotuja on niin paljon, että jokaiselle ihmiselle löytyy mieleinen vaihtoehto niin ulkonäön, luonteen kuin käyttötarkoituksenkin mukaan. Koiria on jalostettu jo monien vuosien ajan erilaisiin tehtäviin, kuten paimennukseen, jolloin huomioon otettiin koiran terveys ja sopivuus tiettyyn tehtävään. Tämä on mielestäni hyväksyttävää, sillä ajuekoiran tuli olla kestävä juoksija ja metsästyskoiralla tuli olla vahva riistavietti. Tänä päivänä jalostus painottuu kuitenkin vahvasti ulkonäköön. Koirasta halutaan tietyn näköinen miellyttämään ihmistä suloisella ulkonäöllään, vaikka tämä aiheuttaa koiralle monia elämänlaatua heikentäviä perinnöllisiä sairauksia. Eikö ihmisen parhaan ystävän terveyden sekä pitkäikäisyyden tulisi olla tärkeimpinä jalostustavoitteina hyvän sekä rodunomaisen luonteen ohella? Itse en missään nimessä halua tukea yli menevää jalostamista, vaan suosin terveitä rotuja. Hyvänä esimerkki

Liian vanha uudelle liikuntaharrastukselle?

Jo pitkään olen yrittänyt löytää itselleni sopivaa ryhmäliikuntaharrastusta. Harrastuksia Rovaniemen kokoiselta paikkakunnalla löytyy kyllä: on futista, tanssia ja monia muitakin lajeja. Mutta se, minkä ikäiselle uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen on mahdollista, on asia erikseen. Liikunta on tärkeää, ja siksi kaikilla pitäisi olla mahdollisuus mielekkään urheiluharrastuksen aloittamiseen. Erityisesti 15-20-vuotiaiden ikähaarukassa uuden ryhmäliikuntaharrastuksen saaminen voi kuitenkin olla erittäin hankalaa.  Syksyisin liikuntaryhmiä starttaa vaikka millä mitalla, mutta monet liikuntaseurat ovat täynnä ainoastaan tavoitteellisia ja kilpailuorientoituneita, jo käynnissä olevia ryhmiä. Ryhmien nuoret ovat harrastaneet lajiaan useiden vuosien ajan, ja hyppääminen mukaan ilman aiempaa kokemusta olisi lähes mahdotonta. Alkeisryhmät on suunnattu ala-asteikäisille ja seuraava mahdollisuus perusteiden opetteluun saadaan vasta aikuisten ryhmissä. Näin harrastusta kipeimmin kaipaavat,

Minä haluan olla rauhassa keskinkertainen

Kirjoitusten tulokset julkaistaan parin päivän sisällä. Jokaisella on jonkin näköinen haju siitä, mihin suuntaan mahdollisesti menee. Kesä ja syksy on taottu sitä tekstiä päähän ja kovan työn tulos palkitaan vihdoin. Joku saa sen ällän, toinen magnan ja kolmaskin pääsi läpi. Tyytyväisiä varmasti kaikki. Lakki tulossa.  Paitsi että. Tulosten julkistamisessa on haittapuolensa. Media on haukkana valmis selvittämään, kuka menestyi parhaiten. Joka kerta muistetaan varmasti uutisoida siitä supersuorittajasta, ylioppilaiden kuninkaallisesta,  joka kirjoitti Suomen ennätysmäärän tai ainakin saman verran älliä. Samaan aikaan hän varmasti pyörittää menestyvää yritystä ja ehtii harrastaakin vähintään viittä eri lajia. Kerrassaan täydellinen ihminen.  Mutta minä haluan olla rauhassa keskinkertainen. Minä en halua törmätä otsikoihin jossa kerrotaan että joku on taas ollut minua parempi. Onneksi olkoon hänelle, mutta ei minun tarvitse tietää. Olin niin kauan tyytyväinen omiin tuloksiini, ku