"Vaikka joku tie tyssää, uusia aukeaa" - terveisiä Oukun Flooran päivän juhlasta
Oukulla juhlittiin perinteikästä Flooran päivää jälleen toukokuussa. Ai mikä Flooran päivä? Flooran päivä on Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa 1800-luvulla syntynyt ylioppilaiden juhlapäivä, jota vietettiin 13. toukokuuta. Maamme-laulukin on kajahtanut ensimmäisen kerran nimenomaan Flooran päivän juhlassa! Sittemmin vapusta on tullut ensisijainen ylioppilaiden juhlapäivä, mutta Ounasvaaran lukio on yksi niistä suomalaisista lukioista, jotka ovat ylläpitäneet Flooran päivän perinnettä.
Tällä kertaa kaupunginvaltuutettu Päivi Alaoja piti puheen oukkulaisille Oukun omassa Flooran päivän juhlassa:
Rakkaat Rovaniemen nuoret,
teissä on tulevaisuus ihan konkreettisessa merkityksessä.
Kymmenen vuotta ja jokainen teistä kantaa oman kortensa kekoon työelämässä, menee töihin ja tienaa rahaa. Ja näin kuntapäättäjänä on pakko iloita siitäkin, että alatte tuottaa omaan asuinkuntaan kunnallisveroja. 😊
Suomessa on mahdollista saavuttaa ammattitaito monia eri väyliä pitkin. Ammattikoulutus on viime vuosina kehittynyt koulumaisesta työskentelystä työpaikoilla ja työmailla oppimiseen. Osaamisen osoittaminen tapahtuu näytöillä. Siis näytät, että osaat. Ja jos osaat jotakin ilman opetusta, niin saat sen tutkintoosi.
Ammattikorkeaan ja yliopistoon pääsyyn vaikuttaa todistus ja pääsykokeet. Onneksi niihin on myös avoimia väyliä. Jos muuten ei tie aukea, niin ne ovat hyviä väyliä kokeilla onko tämä se minun juttuni. Avoimesta tie tutkintoon on kuitenkin kivisempi ja mutkaisempi.
Oleellista minusta on, että tekee itse jotakin haaveidensa eteen. Työmarkkinoiden muuttuessa koko ajan hurjaa vauhtia, alaa voi vaihtaa myöhemmin myös aikuisena. Aika monilla on nykyään useampikin ammatti.
Ammatti ja ammattilaisuus ovat kuitenkin eri asioita. Koulusta valmistutaan ammattiin ja saadaan valmiuksia, mutta ammattilaiseksi tullaan tekemällä. Työssäkin joudutte edelleenkin oppimaan uutta jatkuvasti. Onnellinen se, joka suhtautuu muutokseen positiivisena mahdollisuutena.
Moni teistä ei vielä tiedä mikä teistä tulee isona. En minäkään tiennyt mitään muuta kuin, että kouluun on päästävä. Minuun teki valtavan suuren vaikutuksen, kun silloinen teekkari Matti Rahkala kävi puhumassa meille Rantsun lukiossa. Kiinnostuin heti teknisestä alasta ja insinöörin ammatista.
Silti hain myös arkkitehdiksi, sairaanhoitajaksi ja opettajaksi. Vaan miten kävi?
Arkkitehtipuolen kokeissa jäin 0,37 pisteen päähän valinnasta. Valinnat tehtiin viikon kestävien piirustustehtävien perusteella.
Vaikka olin niin sanotusti hyvä oppilas, en päässyt sairaanhoitajakouluunkaan. Syy ei ole minulle valjennut vielä tänäkään päivänä.
Opettajaksi pääsyni tyssäsi siihen, että minä, joka en ikinä unohtanut mitään, unohdin pääsykokeen ensimmäisen päivän kokonaan.
Pääsin kuitenkin Oulun yliopistoon rakennustekniikan opiskelijaksi. Rakennusalan lama oli kuitenkin jo silloin nähtävissä ja poikakaverikin opiskeli Lappeenrannassa, joten hain siirtoa ja opintoalan vaihtoa. Viimein vuonna 1984 valmistuin diplomi-insinööriksi Lappeenrannasta.
Haluaisin kannustaa teitä myös opiskelemaan kieliä. Vaikka minä satuinkin sellaiseen työhön, jossa en ole niitä paljoakaan tarvinnut, niin maailma on teille aivan erilainen. Matkailun vuoksi Lapissa tarvitaan kielten osaajia kaikille aloille. Myös suuret teollisuusyritykset ovat nykyään globaaleja, ja työtiimit usein monikielisiä.
Erilaisia ammatteja ja ammattitaitoa tarvitaan. Joillakin aloilla on jo todellinen pula osaajista. Varma työllistyminen on sekin aivan kelpo ammatinvalintakriteeri.
Ja kuten minun oma esimerkkini osoittaa, vaikka joku tie tyssää niin uusia aukeaa. Optimistisuus on tärkeää, mutta oman tulevaisuuden eteen pitää myös itse tehdä töitä.
Toivon teille ihan jokaiselle menestystä opinnoissa ja aurinkoisia ammattihaaveita. Erään lastentarhanopettajan sanoin: ”Ole reipas!”
Hyvää Floran päivää meille kaikille!
Päivi Alaoja
