Lukiolaisen kynästä: neljä klassikkoteoksen innoittamaa tekstiä

Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla Teksti ja konteksti (ÄI5) luetaan maailmankirjallisuuden klassikoita ja myös kotimaisen kirjallisuuden suurteoksia. Lue alta pieni valikoima Ounasvaaran lukion opiskelijoiden luovan kirjoittamisen tekstejä, jotka on kirjoitettu ÄI5-kurssilla klassikoiden innoittamina.


Robert Louis Stevensonin kirjasta Tohtori Jekyll ja Herra Hyde

Herra Utterson nappasi mukaansa sanomalehden kioskilta matkalla kotiin. Taas oli etusivulla uutinen alueen pelätyimmästä miehestä. “Mysteerimies iskee jälleen paikallispubiin”, Utterson lukee otsikosta. Uutinen kertoo siitä, kuinka mies oli tällä kertaa joutunut kapakkatappeluun. Kaksi miestä viidestä olivat saaneet iskun päähänsä kivestä. Loput olivat saaneet nyrkin nenään mysteerimieheltä. 

Pitkä, tanakka, aina tummiin pukeutunut ja törkyisen näköinen. Näillä sanoilla silminnäkijät kuvailivat usein miestä, joka uhkasi Lontoon pimeitä kujia öisin. Miehen nimeä ei tiedetä, mutta häntä epäillään useista alueen törkeistä rikoksista. Miehen identiteettiä ollaan yritetty selvittää jo lähes vuoden ajan. Tätä vaikeuttaa se, että rikospaikoilta löydetyt DNA-todisteet eivät sovi kenenkään tietojen kanssa yhteen. Mies on niin määrittämätön, että paikalliset ovat nimenneet tämän mysteerimieheksi. 

Utterson katsoo hetken luonnosta tästä niin sanotusta monsterista, joka näkyy artikkelin yhteydessä. Kuvan miehellä on  täysin samanlainen hattu kuin Uttersonilla juuri sillä hetkellä. Se saa pienen hymyn nousemaan Uttersonin kasvoille. Onkohan toimittajilta jutut loppunut, että pitää oikeiden asioiden sijaan kirjoittaa humalaisten tappeluista, hän tuumi. Hän vilkaisee kuvaa vielä kerran, ennen kuin Lontoon sadevesi kastelee lehden litimäräksi.  

Vaikka he omistavatkin samanlaisen hatun, Utterson on täysi vastakohta tälle pelätylle miehelle. Entinen lakimies on jäänyt jo lähes vuosikymmen sitten eläkkeelle. Hänen ulkonäkönsä ei poikkea muista samanikäisistä miehistä. Toisin kuin Utterson, lehdessä kuvattu mies ei olekaan vain harmaa ja ryppyinen. Vanha mies on iästään huolimatta henkisesti täynnä samanlaista elinvoimaisuutta kuin hän oli vuosikymmeniä sittenkin ollut. Fyysinen jaksaminen on taas eri asia. Utterson on kamppaillut vanhenemisen kanssa jo monia vuosia, kunnes viimein parisen vuotta sitten hän sai keskittyä ratkaisun. 

Samoihin aikoihin, kun mysteerimies alkoi ensimmäisiä kertoja esiintymään lehdissä, läheiset huomasivat merkittävän muutoksen Uttersonissa. Jotkut väittävät hänen jopa alkaneen hehkua sisältä sekä muutenkin olevan paljon onnellisempi silloin. Utterson on aina vain ottanut kehut vastaan vain hymyhuulin kommentoimatta enempää. Hänestä on varsin hauskaa se, että kukaan ei tiedä kunnian kuuluvan kaikesta tästä 30 vuotta sitten menehtyneelle tiedemiehelle, Tohtori Henry Jekyllille. 

   - Saika Hasnat


Mitä tapahtui teoksen Dorian Grayn muotokuva lopun jälkeen? (Oscar Wilde)

Lordi Henry vietti aamunsa normaaliin tapaan. Hän oli edeltävänä päivänä kutsunut Dorianin tapaamaan hänet luonaan, joten hän odotti Dorianin saapumista. Tunnit kuluivat ja häntä ei kuulunut. Lordi Henry päätti mennä käymään Dorianin luona vaikka ei ollut tavatonta Dorianille jättäytyä saapumasta. Lordi Henryllä oli outo tunne sisällään kun matkusti vaunuissa kohti Dorianin taloa. Hän ei tiennyt mistä tunne kumpusi, mutta ehkä hän alitajuntaisesti tiesi jonkin olevan hullusti. 

Saavuttuaan Dorianin talolle, palvelija tuli avaamaan lordi Henrylle oven. Palvelijan ilmeestä näki välittömästi, että jotain oli tapahtunut. Palvelija ohjasi lordi Henryn saliin, jossa oli paikallinen poliisi. Hän selitti lordille palvelijoiden löytäneen yöllä yläkerroksen huoneesta oletettavasti puukotetun  Dorian Grayn. Lordi Henry hämmentyi tämän sanoessa oletettavasti, sillä Dorianin kauneus ja ulkonäkö on omalaatuista eikä henkilöllisyydestä tulisi olla epäselvyyksiä. Poliisi vei lordin ruumiin luokse. 

Ruumiin nähtyään lordi Henry oli järkyttynyt. Palvelijat selittivät tunnistaneensa ruumiin sormuksista. Lordi Henry pohti, miten tämä on voinut tapahtua. Miten se nuori ja kaunis Dorian Gray, jonka hän tapasi edellispäivänä, on yhtäkkiä vanha ja raihnaan näköinen? Järkytyksen laannuttua ajatukset tulvivat lordin päässä. Vuosien varrella hän oli kuullut huhuja, miten Dorian olisi myynyt sielunsa paholaiselle. Olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki synnit ja pahat teot olisivat viimein vaatineet veronsa? Dorian oli edeltävänä iltana kertonut haluavansa tehdä parannuksen mikä viittaisi pahojen tekojen sovittamiseen. Lordi Henry muisteli mitä muuta Dorian oli sanonut. Yhtäkkiä hänen mieleensä palaa keskustelu Basil Hallwardin katoamisesta. Dorian käytännössä sanoi murhanneensa Basilin, mutta lordi Henry oli vain sivuuttanut puheet eikä ollut uskonut niissä olevan lainkaan totuutta. Nyt hän alkoi epäilemään, olisiko Dorian voinut puhua totta? Olisiko hän kuitenkin pystynyt tekemään niin alhaisen teon, kuin surmaamaan heidän molempien läheisen ystävän. Nämä ajatukset jäivät vaivaamaan lordi Henryn mieltä. 

   - Anonyymi


Väinö Linnan kirjasta Tuntematon sotilas 

Antero Rokka, olet ollut esikuvani jo pitkään. Kaikki tuo rohkeutesi ja panoksesi mitä laitoit sotatantereella on ihailtavaa. Kaikista eniten ihailen sitä, kuinka et välitä mitä korkeammat tahot sinusta ajattelee, kun välität enemmän perheestäsi ja ihmisistä ympärilläsi. Et mene kuolemaan tyhmien käskyjen myötä, vaan haluat pysyä hengissä, jotta voit huolehtia vielä perheestäsi. Olet myöskin paras taistelija, mitä olen ikinä nähnyt. Kaadoit yksin kokonaisen vihollisten komppanian, olematta moksiskaan suorituksestasi. Olet ja tulet aina olemaan yksi suomalaisuuden symboleista.

On 2020 ja Suomi on täysin itsenäinen valtio, kiitos sinun. Suomi voitti maailman onnellisin maa -palkinnon ja täällä ihmiset voi hyvin. Kaikki tämä on sinun ja kaikkien teidän sotaveteraanien ansioita. Tulevaisuus on niin erilainen, et usokkaan. 

   - Anonyymi


Louisa M. Alcottin kirjasta Pikku naisia  

Sinä yönä Meg ei saanut unta. Hänen tunteensa ja ajatuksensa olivat enemmän ristiriidassa kuin koskaan, vaikka hän olikin aina ollut mieleltään ailahtelevainen. Toisaalta Meg tunsi sanatonta onnea, mutta jokin hänessä kuitenkin tuntui niin väärältä. Sinä päivänä hän oli nimittäin tehnyt vaikean päätöksen. Päätöksen, joka oli niin suuri asia niin nuorelle mielelle, sillä koskihan se koko hänen elämäänsä.

Eikä Meg ollut ainoa joka ei nukkunut sinä yönä. Viereisessä punkassa tyynyään vasten nyyhkytti Jo. Hänen poskensa olivat suolaisten pisaroiden kastelemat ja mieli täynnä mustaa. Eikä Jo murehtinut usein, hän oli varsin iloinen lapsi. Ei hänellä yleensä ollut aikaa sellaiseen. Mutta nyt Jo oli juuri se, joka oli eniten muutoksen tuskissa.

Saattaa kuulosta siltä, kuin jotain pahaakin olisi tapahtunut Marchin perheen talossa ennen tätä unetonta yötä. Mutta oikeastaan Jo oli ainoa, joka ei millään tahtonut löytää yhtään hyvää tästä tapahtuneesta. Tämä suuri päätös jonka Meg oli tehnyt nimittäin, oli hänen vastauksensa herra Brooken kosintaan. Kyllä. Nuori Meg oli vastannut myöntävästi. Ja nyt Jo pelkäsi menettävänsä oman Meginsä tuolle herttaiselle miehelle. Sillä vaikka Jo tiesi herra Brooken välittävän Megistä oikeasti, hän olisi vain halunnut olla ikuisesti lapsi ja leikkiä rakkaan sisarensa kanssa ilman mitään huolta tulevaisuudesta.

   - Anonyymi

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rehtorin onnittelupuhe uusille ylioppilaille sekä ylioppilaan puhe

Ylioppilasjuhla 29.8.2020

Hilpeä lukupäivä 80-luvun hengessä