Abin ajatuksia nykymaailman ilmiöistä - Rikos ja kuuluisuus

Rikos ja kuuluisuus 

“Nämä väitteet minusta ovat täysin vääriä”, totesi Michael Jackson kannanotossaan häntä koskeviin
syytöksiin vuonna 1993. “Rakkauttani lapsia kohtaan yritetään käyttää minua vastaan, ja se on
epäreilua”, hän kertoi haastattelussaan Piers Morganille vuonna 1999. Vuonna 2005 Jackson joutui
jälleen puolustamaan itseään: “Tämä tieto on vastenmielistä ja väärää”. Syyttäjät vaihtuivat, mutta
syytökset pysyivät samoina. Michael Jacksonia syytettiin useita kertoja lasten seksuaalisesta
hyväksikäytöstä sekä hänen elinaikanaan että sen jälkeen. Popin kuningas kuoli oikeudessa
syyttömäksi todettuna vuonna 2009,  mutta ei saanut rauhaa sielulleen. 

Viimeisin syyte Jacksonia vastaan nostettiin vuonna 2019. Tuolloin HBO julkaisi nelituntisen
haastatteludokumentin, jossa Wade Robson ja James Safechuck kertovat kokemuksistaan Michael
Jacksonin kanssa. Molemmat miehet kertovat Jacksonin käyttäneen heitä hyväksi useita kertoja silloin,
kun he olivat vielä lapsia. Dokumentin nimi, Leaving Neverland, viittaa Jacksonin asuntoon ja
yksityiseen huvipuistoon, jossa suurin osa tapauksista miesten mukaan tapahtui. Dokumentti herätti
valtavaa liikehdintää sekä puolesta että vastaan. Osa halusi osoittaa tukensa miehille, kun taas toiset
syyttivät heitä valehtelusta ja osoittivat mieltään Jacksonin syyttömyyden puolesta.

Dokumentti oli järisyttävä kokemus. Michael Jackson, maailman merkittävimmäksi artistiksi tituleerattu
mies, sai niskaansa valtavan määrän toinen toistaan inhottavampia ja saisi kiillottaa kilpeään kauan
saadakseen sen jälleen kiiltämään. Sankarihahmo muuttui mielessäni kauhistuttavaksi ihmisen ja
artistin irvikuvaksi. Dokumentti laittoi miettimään. Miten Michael Jacksoniin pitäisi suhtautua näiden
syytösten jälkeen? Olivatko syytökset totta ja miksi niistä ei aiemmin oltu tutkimallakaan saatu mitään
selville? Moni asia tuntui ristiriitaiselta. Dokumentin myötä oli minun oli pakko pohtia omaa suhdettani
sekä Michael Jacksoniin että muihin ihailemiini julkisuuden henkilöihin. 

Michael Jacksonilla oli valtaa ihailijoihinsa ja varsinkin lapsiin joiden kanssa hän oli tekemisissä.
Hänellä oli rahaa maksaa syyttäjät hiljaisiksi ilman oikeudenkäyntejä. Toki oikeudenkäyntejäkin oli,
mutta kaikki kuulustellut lapset, mukaan lukien dokumentin haastateltavat, kielsivät mitään
seksuaalista tapahtuneen heidän ja artistin välillä. Dokumentissa miehet kertovat ihailleensa Michael
Jacksonia ja kieltäneensä tapahtumat sen pelossa, että he saattaisivat Jacksonin muuten vaaraan. 

Juuri nuo sanat laittoivat minut miettimään. Onko kuuluisuus asia, joka lieventää rikosepäilyksiä?
Michael Jackson ei olisi ensimmäinen. Vuonna 1980 Paul McCartney pidätettiin Japanissa poliisin
löydettyä huumeita tämän matkalaukuista. Yhdeksän päivää myöhemmin hän oli kuitenkin jälleen
vapaa mies. McCartney totesi itse eräässä haastattelussa vuonna 2018, että jos hän ei olisi niin suuri
julkisuuden henkilö, hän olisi istunut vankilassa seitsemän vuotta. Kuuluisuus oli kuitenkin pelastanut
hänen nahkansa, eikä hän koskaan kärsinyt tuomiota. Kuuluisuus siis lievensi tuomiota ja asian
käsittelyä McCartneyn tapauksessa. Olisiko näin käynyt myös Michael Jacksonin tapauksessa? 

Länsimaisen demokratian maineeseen kuuluisuuksien erilainen kohteleminen oikeuden edessä tekee
ison kolauksen. Kuuluisuuksia on hankala kohdella samalla tavalla kuin tavallisia ihmisiä.
Kuuluisuuksien oikeudenkäyntejä seurataan tiiviisti, todistamaan kutsutuilla ihailijoilla voi olla
värittynyt kuva syytetystä idolistaan ja toisaalta kuuluisuuksia vastaan nostetaan paljon myös täysin
perättömiä syytteitä. Tavan kansalaisella ei ole takanaan tuhatpäisiä fanijoukkoja vaatimassa oikeutta.
Toisaalta hänellä tuskin on samankokoista vihaajalaumaakaan. Kuuluisuuksien oikeudenkäynnit ovat
usein hyvin skandaalikeskeisiä ja toimittajat tekevät omia johtopäätöksiää draamaa hakeakseen. 

Kuuluisuuksien ongelmallisista oikeudenkäynneistä on muitakin ongelmia. Ihailijat eivät aina näe
idolinsa toiminnassa mitään väärää. Moni saattaa uskoa, että huumeiden käyttö on hyväksyttävää,
koska moni julkisuuden henkilö, kuten McCartney, pääsee usein kuin koira veräjästä, kun kyseessä
on huumausainerikos. Tavan kansalaisella ei usein myöskään ole varaa palkata alansa parhaita
asianajajia oikeussaliin. Julkisuuden henkilöiden vaikutus faneihinsa on valtava, ja heidän pitäisi olla
siitä enemmän vastuussa. Heidän oikeudenkäyntiensä ja tuomioidensa tulisi olla tasa-arvoisia muiden
ihmisten kanssa. 

Mitä tulee Jacksoniin, uskon, että aivan puhdas pulmunen mies ei ole. Ehkä hän syyllistyi kaikkiin
häntä kohtaan osoitettuihin syytöksiin, ehkä hän syyllistyi vain pieneen osaan. Jokin osa minusta
haluaisi uskoa senkin, ettei hän syyllistynyt mihinkään niistä.  Hänellä todettiin paljon
mielenterveysongelmia ja henkistä tasapainottomuutta, mutta ne eivät tee hänen teoistaan sen
oikeutetumpia. Hänen työnsä kulttuurin saralla on tapahtuneista huolimatta valtavaa ja hän on
toteuttanut projekteja, joihin kukaan muu ei ole pystynyt. Vastaukseksi kysymykseen, miten suhtaudun
Michael Jacksoniin, tarjoan tämä ohjenuoran: artistipersoona ja yksityispersoona ovat kaksi eri asiaa.
Kaikilla kuuluisuuksilla. Aivan kritiikittä ei kannata kohdata edes suurinta sankariaan. 

A. Niemi 


Image result for michael jackson pose silhouette (With images ...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Penkkaritunnelmia 13.2.2020

Wanhat 14.2.2020

Tanssin kautta koulun vanhimmiksi