Vaihtovuoteni Saksassa


Vietin lukuvuoden 2017-2018 vaihto-oppilaana noin Rovaniemen kokoisessa kaupungissa Länsi-Saksassa. Päivääkään en vuodestani vaihtaisi pois ja hetkeäkään en ole päätöstä vaihtoon lähtemisestä katunut. Normaaliin tapaan lähdin vaihtoon lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Vaihtoon hain jo reilua vuotta aiemmin. Vaihtojärjestönä toimi YFU, jota voin suositella aivan kaikille. Järjestön tuoma tuki ja turva on todella tärkeää matkustaessa yksin, mahdollisesti jopa toiselle puolelle maailmaa. YFU:n kanssa olin myös erilaisissa seminaareissa niin ennen vaihtoon lähtöä, sen aikana ja vielä jälkeenkin. Järjestön kautta tutustuin myös ihmisiin ympäri maailmaa.

Asuin vuoden saksalaisessa perheessä, josta tuli, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin oikeasti toinen perhe mulle. Tätä kirjottaessa istun juuri junassa matkalla Saksan kodista takaisin Suomen kotiin. Kävin myös koulua paikallisessa lukiossa, jossa opiskelin meille tuttujen aineiden lisäksi mm. hollannin kieltä, pedagogiikkaa ja soitin poikkihuilua sinfoniaorkesterissa. Minun lisäkseni koulussa oli kolme muuta vaihto-oppilasta, jotka olivat vuoden ajan läheisimmät ystäväni. Ystäväpiirini koostui pääasiassa vaihto-oppilaista ja sen lisäksi saksalaisista koulukavereista ja hostsisaruksieni kavereista.

Saksaa olin opiskellut Suomessa jo kolme vuotta ennen lähtöä ja sen ansiosta kielen ymmärtäminen sujui alusta asti ja puhekin seurasi perässä. Helppoa ei eläminen vieraalla kielellä tietenkään ollut, mutta kun ensimmäisen kerran selvisin lääkärikäynnistä Saksan kielellä tai ymmärsin jotain oppitunneilla, oli tunne aivan mahtava. Tunnen myös ihmisiä ketkä ei osanneet kieltä sanaakaan ennen vaihtovuotta, mutta sen jälkeen puhuivat sitä jo sujuvasti. Tärkeintä on oma asenne ja halu oppia uutta. Muistan kuinka alussa uusi kieli, kulttuuri ja ympäristö veivät paljon energiaa ja kymmenen tuntia unta oli ehdoton minimi. Ajan myötä elämä normalisoitui ja oikeastaan kulttuurishokki iski pahemmin tullessani vuoden jälkeen takaisin Suomeen.

Ehdottomat lempparit mitä olen jäänyt Saksasta kaipaamaan on junat, joulumarkkinat, ihana ruoka, kauniit kaupungit, Autobahn ja tietysti kaikki ihanat ihmiset. On hullua miten paljon vuodessa voi kokea, oppia itsestään ja maailmasta. Uskon, että pieni pala mun sydämestä tulee aina olemaan Ibbenbürenissä, mun toisessa kodissa. Vaihtoon lähtemistä suosittelen jokaiselle, sitä päätöstä ette varmasti tuu katumaan!





minä ja mun hostperhe




kolme parasta vaihtarikaveriani :)

Anna

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rehtorin onnittelupuhe uusille ylioppilaille sekä ylioppilaan puhe

Ylioppilasjuhla 29.8.2020

Hilpeä lukupäivä 80-luvun hengessä