Vaellus Saariselälle 8.-10.9.2017



Vaellusblogi 8.-10.9.2017

Lähtöpäivänä aamu valkeni pilvisenä ja hieman sateisena. Rinkat selässämme saavuimme Rovaniemen linja-autoasemalle ja matka kohti Kaunispään tunturikeskusta alkoi. Tunnelma bussissa oli innostunut ja hieman jännittynyt.





Perille päästyämme ruokailimme tunturikeskuksessa ja valmistauduimme lähtöön. Tsemppihuutojen saattelemana lähdimme tarpomaan kohti Saariselän erämaata. Ensimmäisenä päivänä vaelsimme lyhyimmän osuuden ensimmäiselle yöpymispaikalle. Telttojen kasaaminen sujui kuin vanhoilta tekijöiltä! Illan kuningasidea oli tunturin päälle kiipeäminen auringonlaskua katsomaan ja sehän kannatti! Iltanuotiolla laulettiin, naurettiin ja juteltiin syvällisiä. Huippu porukka!





Seuraavana aamuna ilma oli kuulas ja viileä. Tuntui hyvältä hengittää puhdasta ilmaa heti herättyään ja valmistaa ruokaa nuotion ääressä. Matka jatkui kymmenen maissa. Alkumatkasta taisi jalka tuntua itse kullakin hieman raskaalta, mutta jo parin kilometrin jälkeen alkoi löytyä hyvä rytmi. Toisen päivän vaellusreitillä saimme ihastella huikeita maisemia. Reitti oli mäkinen ja aina korkealle päästyämme, saatoimme nähdä kymmenien kilometrien päähän yli tunturien huippujen. Upean kirkasvetiselle Rautulammelle päästyämme pidimme parin tunnin pituisen ruokatauon, joka tuli todellakin tarpeeseen. Loppumatkan patikoimme kahden tunturin välistä uomaa.









Viimeiselle yöpymispaikalle saavuttuamme oli tunnelma väsynyt mutta helpottunut, sillä tiedettiin, että seuraavan päivän matka on huomattavasti kevyempi kuin aiempi. Vielä jaksoivat muutamat kivuta illalla tunturin rinnettä ylös nettiyhteyden toivossa, useaankin kertaan!

Viimeinen vaelluspäivä alkoi viileässä säässä. Kaikki heräilivät hiljalleen ja alkoivat valmistaa aamupalaa. Tämän jälkeen oli aika pakata rinkat viimeisen kerran, jonka jälkeen suunnattiin kohti Kiilopään huippua. Vaikka aluksi matka huipulle vaikutti pitkältä ja raskaalta, päästiin lopulta perille. Kävely oli taas vaivan arvoista, sillä Kiilopään huipulta löytyivät yhdet reissun hienoimmista maisemista. Kun maisemia oli ihasteltu tarpeeksi, oli aika suunnata alas tunturikeskukseen, josta lähdimme bussilla kotiin päin.

Kotimatkan aikana ei montaa sanaa vaihdettu. Väsynyttä porukkaa taisi olla bussi täynnä. Kotiin päästyämme maistui sekä ruoka että uni.

Reissu oli kaikin puolin palkitseva ja hieno kokemus. Vaikka luonto on meille Lapissa asuville aina suhteellisen lähellä, oli tällainen vaellus kaikille meistä elämys. Haluamme rohkaista nuoria liikkumaan enemmän luonnossa ja hakeutumaan lähelle sen rauhaa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tanssin kautta koulun vanhimmiksi

MENETYS - Luovan kirjoittamisen kurssin antologia 2018-2019